MEIFU SHINKAGE RYU ONKEN-JUTSU
Meifu Shinkage Ryu Onken-jutsu sisältää monia ns. "kätkettyjä aseita", mutta keskittyy pääasiassa kahteen aseeseen: bo shuriken ("heittopiikki") ja fundo kusari (metalliketju, jonka toisessa päässä paino).
SHURIKENJUTSU
Shurikenjutsu sisältää yleensä hyvin monenlaisia heitettäviä pieniä kämmeneen sopivia aseita, joista bo shuriken (metallipiikki, erilaisin muodoin) on yleisin, mutta voi olla myös shaken (erilaiset tähdenmuotoiset) tai veitsi (tanto).
Shurikenjutsu on perinteinen japanilainen taistelutaito keskittyen shurikenien heittelyyn. Se on yleensä täydentävä laji miekkailuun tai aseettomaan taistelutaitoon. Käyttötapana on ollut yleensä vastustajan hämääminen tai häiritseminen, jotta pääsee tekemään varsinaisen tekniikan esim. miekalla lyönnin. Lajin juuret ovat samuraiden taistelutaidoissa, mutta nykyään on olemassa vain muutama jäljelle jäänyt koulukunta, joka opettaa shurikenjutsua.
LAJIN HISTORIASTA
Tyylin perustaja oli SOMEYA Chikatoshi (1923-1999), jonka esi-isät olivat olleet samuraita Chiban alueella. Tästä johtui hänen kiinnostuksensa budolajeja kohtaan jo nuoresta iästä lähtien.
Hän harjoitteli Tenshinsho Den Katori Shinto ryuta pitkän aikaa Yoshio Sugino -sensein (1904-1998) oppilaana. Tästä tyylistä hän oppi ensimmäiset shurikenin käyttötavat ja kiinnostui tästä lajista kovasti. Sugino-sensein suosituskirjeillä hän pääsi harjoittelemaan monien muiden tyylien shurikenjutsua myös.
Hän oli huolissaan lajin tulevaisuudesta, siitä että se saattaa kadota pikkuhiljaa kokonaan Japanista. Hän kehitti 1960-luvulla omaan tyyliinsä oman yksinkertaistetun shurikenin ja heittotavat sille. Lisäksi koulussa on mahdollisuus tutustua muiden koryu-lajien shurikenjutsuun, mm. Negishi-ryu, Shirai-ryu ja Katori Shinto Ryu. Näin hän ajatteli pystyvänsä säilyttämään lajin tulevaisuudessakin.
Lajin 2. soke, OTSUKA Yasuyuki (1959-) on tällä hetkellä päämies. Hän sai Someya-perheeltä luvan käyttää soke-titteliä vuodesta 2009 lähtien, ollen sitä ennen lajin pääopettaja vuodesta 1995 lähtien. Soke on käynyt Suomessa opettamassa 2010, 2011 ja 2012.
LAJI SUOMESSA
Suomessa lajin pääopettaja on Marco Pilato, Meifu Shinkage ryu shidoshi 2.dan. Hänellä on oma dojo Espoossa, mutta opettaa Meifu Shinkage ryuta sekä Espoossa että Myllypurossa Helsingissä. Myös Yoshinkaissa Helsingissä on pientä toimintaa.
ARVOASTEET
Meifu Shinkage ryu arvoasteikko on 4.—1. kyu ja 1.—4. dan. Lisäksi on opettajatittelit:
Näiden yläpuolella on vielä soke. Nykyinen soke on itse ollut aikoinaan 4. dan shihan, ennenkuin sai nimityksen sokeksi.
Oppilas pystynee graduoimaan 1. dan arvon noin neljässä vuodessa.
Tällä hetkellä (2011) aktiivi harjoittelijoissa ei ole ketään shihan tai 4. dan arvoista (eläkkeellä on muutama, mutta eivät ole enää koulun kirjoilla, ovat jo lopettaneet). On olemassa yksi, jolla shihan-dai titteli ja 3. dan arvo. Shidoshi titteleitä on 2-3 henkilöllä (joista Marco on yksi). Ja 2. dan arvoisia 4-5. Shodan arvoisia on sitten jo enemmän.
Ennen kuin voi graduoida tai harjoitella pitemmälle koulussa, tulee olla koulun jäsen ja kuulua tyylin viralliseen/tunnistamaan Meifu Shinkage ryu -ryhmään. Soken tunnustuksen saanut ryhmä, jolla on nimetty johtaja, on nimeltään keikokai (harjoitteluryhmä). Keikokain jäsenillä on oikeus harjoitella tyylisuuntaa keskenään. Seuraava askel on shibu eli sivuosasto. Sivuosasto tarkoittaa, että se on soken tunnustama virallinen "haarakonttori". Shibun johtaja on suoraan soken oppilas, dan-arvoinen ja hänellä on oikeus myöntää itseään alempia arvoasteita tyylissä.
LAJIN LEVINNEISYYS
Tällä hetkellä (2012) Japanin lisäksi löytyy joko shibu- tai keikokai-statuksella olevia harjoituspaikkoja seuraavista maista: Suomi, Espanja, Saksa, Englanti, Viro, Tsekki, Venäjä, Italia, Meksiko ja Belgia.