Savonlinnan Aikidoseura Masurawo

Aikido

Aikido on moderni japanilainen budolaji, jossa hyökkäys pyritään torjumaan ilman että vastustajaa vahingoitetaan pysyvästi. Aikidossa ei kilpailla.

Harjoittelu

Harjoittelu tapahtuu pareittain kummankin harjoittelijan toimiessa vuoronperään hyökkääjänä tai puolustautujana. Aikidossa pyritään vastustajan voiman hyväksikäyttöön ja tasapainon horjuttamiseen pyöreillä liikkeillä.

Aseettomat tekniikat voidaan jakaa heittoihin (nagewaza), sidontoihin (katamewaza) ja sidontaan päättyviin heittoihin (nagekatamewaza). Harjoittelu voi tapahtua seisaaltaan (tachiwaza), istualtaan (suwariwaza) tai siten että hyökkääjä on seisaaltaan ja puolustautuja istualtaan (hanmihandachiwaza). Tekniikoita tehdään erilaisia tartuntaotteita, kuristuksia, lyöntejä ja potkuja vastaan.

Asetekniikoissa ase voi olla joko hyökkääjällä, puolustautujalla tai molemmilla. Aseina käytetään jo'ta (keppi), bokkenia (puumiekka) ja tantoa (puukko).

Lisäksi aikidoon kuuluvat vapaa harjoittelu (jiyūwaza), vastatekniikat (kaeshiwaza) ja puolustautuminen useita vastustajia vastaan (taninzudori).

Lisätietoja harjoittelusta ja aloittamisesta Usein kysytyistä kysymyksistä.

Historiaa

Aikidon kehittäjä on japanilainen Morihei Ueshiba (1883-1969). Nuoruudessaan hän harjoitteli monia perinteisiä taistelutaitoja kuten Kito ryuta, Yagyu Shinkage ryuta, jukenjutsua (kivääripistimen käyttö) ja sumoa. Vuonna 1915 asuessaan vaimonsa kanssa Hokkaidolla hän tapasi Daito ryu -opettaja Sokaku Takedan. Ueshiba vaikuttui Takedan taidoista ja ryhtyi hänen oppilaakseen.

Vuonna 1919 Ueshiba joutui palaamaan vakavasti sairaan isänsä luo Tanabeen. Matkalla hän pysähtyi Ayabeen rukoilemaan isänsä paranemista Omoto kyo -lahkon johtajan Deguchi Onisaburon luona. Onisaburon pyynnöstä Ueshiba muutti seuraavana vuonna Ayabeen ja avasi siellä ensimmäisen oman salinsa jossa alkoi opettaa Daito ryuta Omoto kyon jäsenille.

Takedalla ja Onisaburolla oli merkittävä vaikutus aikidon kehittymisessä. Aikidon tekninen pohja on Daito ryussa ja filosofia lähtöisin Onisaburon ajatuksista. Lisäksi aikidon ideologiaan vaikuttivat Ueshiban kokemat valaistumiset.

Ueshiba muutti perheineen Tokioon vuonna 1927 opettaakseen lajiaan valikoiduille henkilöille, mm. virkamiehille, näyttelijöille, tanssijoille ja sotilaille. Aluksi harjoittelu tapahtui pienemmillä saleilla kunnes 1931 valmistui Shinjukun kaupunginosaan varta vasten budon harjoitteluun tarkoitettu Kobukan dojo. Nykyisin samalla paikalla sijaitsee aikido hombu dojo, "pääsali".

30-luvulla Ueshiban aiki budon harjoittelijamäärä kasvoi mm. judosta ja kendosta tulevilla ihmisillä kunnes vuonna 1941 Japani ajautui sotaan Yhdysvaltojen kanssa, jolloin monet harjoittelijat joutuivat rintamalle.

Vuonna 1942 Ueshiba muutti Iwamaan maanviljelijäksi. Samana vuonna hänen kehittämänsä laji sai viralliseksi nimekseen aikido. Toisen maailmansodan jälkeen Japani miehitettiin ja taistelulajien harjoittelu kiellettiin. Harjoittelua kuitenkin jatkettiin salassa vuoteen 1948 saakka, jolloin kielto peruttiin. Samoihin aikoihin Kobukan nimettiin uudelleen Aikikaiksi ja Morihein pojasta Kisshomarusta tuli sen johtaja.

Kisshomarun johdolla aikidoa alettiin levittää sekä Japanissa että ulkomailla ja harjoittelu sallittiin kaikille. Hän myös kehitti opetustapoja ja selkeytti isänsä opetuksia luomalla pohjan nykyiselle perustekniikkajärjestelmälle. Kisshomarusta tuli aikidon toinen doshu isänsä kuoltua vuonna 1969.

Suomen ensimmäiset aikidonäytökset järjestettiin Toshikazu Ichimura -sensein johdolla 1970 ja jo samana vuonna perustettiin Suomen Aikidoliitto. Ichimura opetti Ruotsissa ja Suomessa vuoteen 1986 asti, jolloin hän palasi Japaniin. Tuona aikana Suomessa alkoivat opettaa mm. Kobayashi- ja Igarashi -senseit, jotka ovat jatkaneet leirien pitämistä näihin päiviin saakka. Vuonna 1999 Aikikain johtoon nousi Morihein pojanpoika Moriteru Ueshiba, joka on vieraillut Suomessakin.

Lähteet:

Lisätietoja