1. JOHDANTO

Suomessa on hallitustasolla tehty periaateohjelma tietoyhteiskuntaan siirtymisestä. Suomi tietoyhteiskunnaksi -strategian tavoitteeksi on määritelty Suomen säilyminen vuonna 2000 eräänä maailman johtavista tietoyhteiskunnista, jossa tieto- ja viestintäteollisuus, tietoyhteiskunnan palvelut ja käyttötaidot kaikille kansalaisille sekä yhteiskunnan uudistuminen tietotekniikan avulla ovat keskeisiä kehityssuuntia. Verkostomaisen toimintavan katsotaan säilyttävän Suomen selviytymiskyvyn.

Systeemiteoreettinen tai verkostomainen näkökulma pareihin, perheisiin ja yhteisöihin ei perheterapiassa ole uutta. Perhettä on määritelty biologisena, vuorovaikutus-, valta-, tuotanto- ja tunnesysteeminä. Perheitä on koottu verkostoiksi vuoroin kehdon, pihan, pellon, ostoskassin ja jääkaapin ympärille.

Siirtyminen informaatioyhteiskuntaan merkinnee jälleen perheen määritelmän uudistumista. Perhe voi olla joukko ihmisiä jotka käyttävät yhteistä sähköpostia, joukko ihmisiä jotka kohtaavat vain keinotodellisuudessa, tai kenties perheen muodostaakin nyt ihmisten, tietokoneiden ja tietoverkon yhdistelmä, johon sisältyy vuorovaikutus-, valta-, tuotanto- ja tunnesuhteita. Myös biologisen suhteen muodostuminen on jo toteutumassa (esim. biologiset tietokoneet, neuroverkot ja aivoaaltojen perusteella tapahtuva tietokoneen ohjaus).

Internet on laajin tietoverkoista. Yhdysvaltain puolustusministeriön 1956-1969 rakentama koeverkko ARPANET (Advanced Research Projects Agency) laajeni Internetinä yliopistoihin, sitten yrityksiin ja lopulta koteihin. Laajeneminen on ollut räjähdyksenomaista: 1969 verkossa oli neljä palvelintietokonetta, 1977 yli sata, 1984 yli tuhat, 1987 yli kymmenentuhatta, 1989 yli satatuhatta ja 1992 rikottiin miljoonan tietokoneen raja. Vuonna 2000 Internetin käyttäjinä saattaa olla yli 100 miljoonaa ihmistä, ja suhteutettuna väkilukuun suomalaiset kenties kärjessä. Ja koostaan huolimatta samoin kuin muillekin yhteisöille Internetin käyttäjille on muodostunut vuorovaikutusta säätelevä sosiaalinen käyttäytymisnormisto - netiketti. (Zakon 1994, Rousku & Kivimäki 1994, 7-10, Tarkoma & Kolari 1995, V, Järvinen 1996, 234-235, 366)

Savonlinnassa järjestettiin Suomen Mielenterveysseuran Koulutus- ja perheterapiakeskuksen ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä 1993-1996 erityistason perheterapiakoulutus, jonka lopputöihin tämä teksti kuuluu. Asiakasperheiden selviytymiseen viime vuosina rajusti heijastuneet yhteiskunnalliset ja taloudelliset muutokset, systeeminen näkökulma perheisiin, kiinnostus ihmisten tapaan prosessoida informaatiota ja addiktio tietoverkkoihin johti luontevasti keinotodellisuuteen ja "tiedon valtatielle". Internetissä on laajemminkin viriämässä perinteisestä teknisestä näkökulmasta eroavaa, sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin liittyvää tutkimusta, esim. NetDynam -projekti (Meek, Bauder, Whitney & Young 1996).

Tässä työssä tarkastellaan perheitä Internetissä - perheitä jotka ovat muodostuneet tai jotka toimivat tietoverkkojen kautta, perheitä jotka ovat olemassa vain virtuaalitodellisuudessa, ja perheiden tukijärjestelmiä Internetissä. Erityisesti kiinnostuksen kohteena oli tilanne Suomessa ja toisaalta tietoverkkoihin soveltuvien tutkimusmenetelmien kokeilu. Tarkoitus ei ollut tehdä kattavaa tai edes laajaa määrällistä selvitystä: Internetin koon ja kasvunopeuden vuoksi kartoitus olisi ollut vanhentunut syntyhetkellään. Olennaista oli selvitellä onko suomalaisia verkkoperheitä olemassa ja niiden merkitystä jäsenilleen.

2. TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN

Tutkimus rakentui kolmesta osasta: kyselystä joka toteutettiin sähköisten uutis- ja keskusteluryhmien, hypertekstiverkoston (WWW l. World Wide Web) ja sähköpostin avulla; otannasta perheiden ns. kotisivuista Internetissä; ja sähköisten tukipalvelujen kartoituksesta hakukoneiden avulla.

Kysely suoritettiin kahdessa vaiheessa 6. heinäkuuta ja 25. syyskuuta -96 postittamalla sähköinen viesti Internetin ihmissuhteisiin liittyviin suomenkielisiin keskusteluryhmiin. Viestissä kuvattiin lyhyesti kyselyn tarkoitus ja pyydettiin lukijoita vastaamaan sähköpostin tai WWW:ssä sijaitsevan kotisivun kyselylomakkeen kautta.

Ennen kyselyä oli huolta materiaalin riittävyydestä, ja kyselyn laajentaminen myös ulkolaisiin keskusteluryhmiin oli suunnittelun alla. Huoli osoittautui kuitenkin perusteettomaksi: jo ensimmäinen kysely tavoitti toistakymmentä suomalaista verkkoperhettä, ja kysely rajoitettiinkin suomenkielisiin keskusteluryhmiin. Kaikkiaan lopullisessa tarkastelussa oli 19 verkkoperhettä.

Toisessa osassa tehtiin lokakuussa -96 suppea otanta suomalaisten (lähinnä Eunetin) käyttäjien kotisivuista, joiden otsikossa olivat sanat "perhe", "familjen", "family" tai useamman henkilön nimet. Noin viidestäkymmenestä kotisivusta tarkasteltiin tarkemmin 29 sivua. Kotisivuja arvioitiin perheen julkisena kertomuksena itsestään.

Kolmannessa osassa kartoitettiin viittenomaisesti olemassaolevia sähköisiä perheiden tukijärjestelmiä (keskusteluryhmät, sähköiset julkaisut, verkkopalvelut) ns. hakukoneiden avulla. Hakukoneet mahdollistavat suunnistamisen Internetissä etsimällä annettujen hakusanojen tai teemojen perusteella toivottuja hypertekstidokumentteja. Haut suoritettiin syys-lokakuussa -96.

3. VERKKO- JA VIRTUAALIPERHEET

Internetissä toimivia sosiaalisia verkostoja on nimetty mm. kyberyhteisöiksi, digitaalikansakunniksi, virtuaaliperheiksi ja vaikkapa "piuhapäiksi" (Silverman 1996, Boulter 1996). Määrittelyt ovat olleet hauskoja, mutta epätäsmällisiä ja vaihtelevia.

Määrittelen verkkoperheen tässä yhteydessä sosiaaliseksi vuorovaikutussysteemiksi, jonka jäsenet itse kokevat perheenä, ja jossa vuorovaikutus osin tai kokonaan tapahtuu sähköisten tietoverkkojen avulla. Virtuaaliperheet ovat määritelmän mukaan niitä verkkoperheitä jotka rakentuvat, ovat olemassa ja toimivat keinotodellisuudessa, ja joiden kontaktipinta lähiympäristöön on kyberavaruudessa. Käytän tässä työssä kuitenkin ko. perheiden yhteisnimikkeenä virtuaaliperhettä selventääkseni eroa käsitteellisesti epämääräisesti nimettyihin erilaisiin sosiaalisiin verkostoihin, ja korostaakseni tässä yhteydessä tietoverkkojen osuutta näiden perheiden vuorovaikutuksessa.

Kyselyn perusteella virtuaaliperheet toimivat ja lisääntyvät Suomessa: sekä "todelliset", fyysisesti olemassaolevat perheet joiden arkipäivään ja viestintään Internet kuuluu, että virtuaaliperheet joiden jäsenet eivät välttämättä ole koskaan todellisuudessa tavanneet.

Internetissä perheiden elämänvaiheet vastaavat arkitodellisuuttamme: ihmiset kohtaavat, rakastuvat, rakentavat perheitä tai eroavat. "Suunsoitto järjestelmässä johti siihen, että hän tuli minua tapaamaan, ja pian ystävystyimme, aloimme seurustella ja päädyimme avioliittoon (nyt tuolla nukkuu jo 9-kuinen pojanpallerokin...)".

Kuvausten kirjo oli yhtä rikas kuin vastaanotolla kohtaamiemme perheidenkin: virtuaalisia ryhmiä joiden slangissa muut ihmiset ovat "fyysisiä i'ä", vanhoja koulukavereita joiden yhteydet muuttojen vuoksi olivat katkenneet mutta jotka kohtaavat uudelleen kyberavaruudessa ja rakastuvat, perheitä jotka työn ja harrastusten vuoksi hoitavat arkiasiat ja työnjaon sähköpostin avulla, tai nuori joka monikansallisessa virtuaaliperheessa on valinnut itselleen perheen koiran roolin. Tilassa jossa ihminen voi elektronisesti muovata oman tai keskustelukumppaniensa ulkonäön, vaihtaa sukupuolta tai rakentaa kolmannen sukupuolen, siirtyä sukupolvesta toiseen tai muuttua jopa toiseksi eläinlajiksi kehityskriisit ja projektiivinen identifikaatio saavat uusia ulottuvuuksia!

Useimmat Internetin kautta seurustelunsa aloittaneista pareista olivat tutustuneet reaaliaikaisilla keskustelukanavilla IRC:ssä (Internet Relay Chat) tai vastaavissa systeemeissä. IRC koostuu lukuisista suorista keskustelukanavista, joissa kanavalla olevat saavat toistensa kirjoittamat kommentit välittömästi näytölleen. IRC-ryhmät vastaavat puhelinverkon juttupuhelimia, mutta IRC:ssä keskusteluun osallistuvat voivat olla missä tahansa maapallolla. IRC-kanavien keskustelut vaihtelevat elämän-filosofoinnista elektroniseen flirttailuun. Keskustelijat esiintyvät ryhmässä nimimerkeillä, mutta halutessaan tutustua paremmin voivat siirtyä kahdenkeskiseen viestintään. "Kevättalvesta yhden nuoren naisen kanssa juttelu alkoi heti sujuun paremmin kuin muulloin... Oli paljon yhteisiä asioita ja arvoja eli ns. samalla aaltopituudella oltiin. Siinäpä ircattiin kuukausi jos toinenkin, ja kuinka ollakaan minulle tuli työasioita sinnepäin Suomea ja sovittiin että tuun kahville... siinä tapahtui ns. BIG BANG!! ja molemmille."

Eräs erikoinen tapa parisuhteen muodostumiselle ovat olleet ns. MUD-pelit (Multi User Dungeon), seikkailu- tai roolipelit joihin voi osallistua tietoverkossa satoja ihmisiä kerrallaan. Roolien omaksuminen, yhteiset seikkailut ja pelissä selviytymisen edellyttämä yhteistyö ovat johtaneet sekä virtuaalisiin perheisiin joissa osallistujat ovat valinneet perheenjäsenen roolinsa, että voimakkaisiin tunnesiteisiin ja kontaktin jatkumiseen pelin ulkopuolella.

Useimmiten virtuaaliperhe koettiin samankaltaisena fyysisten perheiden kanssa. "Tällä hetkellä verkkoperhe on ainoa perhe, jollei kavereita lasketa perheeksi. Oikeastaan ainoa ero on fyysisen yhteyden puuttuminen." Virtuaaliperheessä pystyttiin kuitenkin ylittämään helposti maantieteelliset rajat: useat seurustelut olivat alkaneet keskusteluista ulkomaalaisten henkilöiden kanssa Internetissä, ja toisaalta Internet mahdollisti parisuhteen jatkumisen puolison oleskellessa maantieteellisesti etäällä. "Tällä hetkellä puolisoni on ulkomailla opiskelemassa. Suhteemme on lähes täysin sähköpostin varassa nykyään, koska puhelut ovat niin kalliita. Soittelemme toki noin kerran kaksi viikossa, mutta sähköpostia lähetämme päivittäin, useita päivässä. Arkisista asioista ja myös henkilökohtaisista asioista, tunnelmista, mielihaluista, kaipauksista ja ihan kaikesta."

Vuorovaikutus Internetissä koettiin yhtä tärkeäksi kuin ihmissuhteissa yleensäkin, jopa niin että läheisimmät ihmiset saatettiin kokea virtuaalitodellisuudessa eikä lähiympäristössä. Henkilökohtaisiin ongelmiin liittyvistä asioista avaudutaan rohkeasti. "Niin, olemme sen verran läheisiä, että useimpien meistä parhaat ystävät ovat siinä uutisryhmässä. Meitä yhdistää ehkä kaikkein eniten se että olemme yleensä ikäämme aikuisempia ja "erilaisia"... Emmekä yleensä erityisemmin pidä massan mukana kulkemisesta". "Vähitellen aloimme toimia toisillemme 'psykologeina', hänellä oli aiemmin kariutunut pitkä suhde ja oma kihlaukseni oli vaakalaudalla ollut jo pidempään. Selvittelimme siis ihmissuhteitamme, ja vähitellen alkoi kiinnostaa parempikin tutustuminen ja kirjoittelimme myös kaikesta muusta."

Vaikka Internetissä vuorovaikutus on edelleenkin pääosin kirjoitettua viestintää ilman nonverbaalista kommunikaatiota, yllättävän harva koki sen puutteena. Useat vastaajat kokivat kirjoittamisen vapauttavana, he ilmaisivat tunteitaan rehellisemmin ja voimakkaammin kuin puheyhteydessä tai kasvokkain ollessaan. "Puhelimessa puhuminen on tietysti myös keksitty, mutta se on niin erilaista. Verkossa ollessa voi tehdä muutakin, voi ilmaista itseään paljon vapaammin eikä tarvitse valittaa missä tilanteessa on". "Ollaan mietitty Rakkaan kanssa mikä IRC:ssä sai meidät yhteen. Yksi syy oli että siellä ei ulkonäkö vaikuta. Äänen painot ja ilmeet puuttuu ja voi keskittyy siihen mitä toinen sanoo - ei sitä miten se sen sanoo, lisäksi on aikaa analysoida toisen sanominen ja sen perusteella tehdä ns. sopivia kysymyksiä. Oli muuten hullu tunne nähdä ihminen jonka tuntee hyvin, mutta ei hajuakaan minkä näköinen hän oli."

Internetiin on kehittynyt eleitä ja ilmeitä korvaamaan erilaisista kirjoitusmerkeistä kootut hymiöt l. smileyt :) (Järvinen 1996, 214, Silverman 1996), joiden arkinen vastine voisi olla sydänten piirtely kirjeeseen. Eräs tärkeä piirre on kirjoittajien sähköposti-viestiensä loppuun liittämä allekirjoitus (signature) tai vakioteksti l. tag (tagline), johon usein sisältyy kirjoittajan yhteystietojen lisäksi valittu mietelause tai elämänmotto.

Tag on voimakas viesti tiiviytensä ja leimaavuutensa vuoksi. Ilmiö on rinnastettavissa nykyajan jengitunnuksiin tai historiallisesti vaakunakilpien teksteihin, joihin yritettiin tiivistää suvun tai klaanin elämäntyyli tai -tavoite. Vaikka tagit ovat usein humoristisen ja ensisilmäyksellä pinnallisenkin tuntuisia (Life sucks!), niiden visuaaliseen muokkaamiseen on käytetty selvästi aikaa ja suurta vaivaa. Suvun tunnuslause, jengin graffiti tai verkkosurffaajan tag lienevät aina yritys hallita elämäntarinan tai elintilan keskeisiä skeemoja. Elämäntarinan voi tiivistää muutamaan sanaan: "My life is a matter of deception". Kun lähitulevaisuudessa ääni- ja kuvayhteyksien kehittyminen Internetissä vähentänee kirjoitetun tekstin osuutta, osa rikasta ja osin ainutlaatuista vuorovaikutuskulttuuria saattaa valitettavasti kadota.

4. FYYSISET PERHEET INTERNETISSÄ

Tutkimuksen toisessa vaiheessa kartoitettiin suomalaisten perheiden kotisivuja Internetissä suppealla otannalla. Kotisivut ovat vapaamuotoisia hypertekstidokumentteja, joihin voi liittyä tekstiä, kuvia, äänitiedostoja ja yhteyksiä muihin hypertekstidokumentteihin. Koska kotisivut ovat useimmiten Internetissä vapaasti luettavissa, niitä tulkittiin perheen julkisena kertomuksena itsestään, kontaktipintana perheen ulkopuoliseen ympäristöön.

Silmiinpistävin yhteinen piirre kotisivuissa oli niiden sisällöllinen niukkuus: muoto oli sisältöä tärkeämpää. Vaikka ulkoiseen näyttävyyteen ja teknisiin kikkoihin oli selvästi uhrattu vaivaa, sisällöllisesti kotisivut olivat pinnallisia ja yllättävän kaavamaisia. Perheenjäsenten nimien, iän, ammatin ja yhteystietojen esittely sekä pakollinen perheen koiran tai kissan kuva tuntuivat kattavan valtaosan sivujen teemoista. Persoonalliset, elävän tuntuiset perhekertomukset olivat harvinaisia poikkeuksia. Ero oli selvä verrattuna perheiden vuorovaikutuksen sisältöön Internetin muilla alueilla: keskusteluryhmissä, sähköpostissa, IRC:ssä.

Pinnalta kotisivut ovat avoimen ja välittömän tuntuisia: perheenjäsenet esitellään etunimillä, he sinuttelevat toisiaan ja vierailijaa, joka lasketaan mukaan arkipäivän työhön ja harrastuksiin. Perhekertomuksissa saattaa olla mukana aika-aspekti: perheen alku, nykyvaihe ja joskus ajatuksia tulevaisuudesta. Mutta perhekertomuksen tekemisen motiivia ei ilmaista, kertomus roikkuu kyberavaruudessa ilman kontaktia ongelmiin, prosesseihin tai ratkaisuihin. Nämä aspektit taas olivat keskeisiä kyselyyn vastanneiden kokemuksissa virtuaaliperheistä: ongelmien jakaminen, niiden työstäminen yhdessä, ratkaisujen vertaileminen ja keskinäinen tuki muutosten tekemiselle.

Ainoat ilmaistut motiivit liittyivät perheelle saatavaan hyötyyn: kontaktien ylläpitoon sosiaalisen (yhteydet ystäviin ja tutustuminen uusiin ihmisiin), taloudellisen (työ tai markkinointi) tai poliittisen (ajankohtana olleet kunnallis- ja EU-vaalit) edun vuoksi. Toisaalta kotisivut antoivat hyvän esimerkin kaksoisviestinnästä: motivoituminen pyydettyyn, syvempään yhteyteen katkeaa tarjotun kontaktipinnan ohuuden vuoksi.

Perheet kontrolloivat tarkasti etäisyyttä vierailijaan: kotisivun perustaminen on tyydyttänyt ilmaistujen tarpeiden lisäksi narsistisia toiveita, mutta ilmeisesti mahdottomuus valvoa vierailijoita johtaa kertomuksen katkeamiseen. Monet kotisivut on jätetty keskeneräisiksi tai osa perheenjäsenistä ei ole halunnut kertoa itsestään: läsnäoloa pidemmälle ei haluta mennä.

Kontrollimahdollisuus tai ainakin illuusio kontrollista mahdollistanee vuorovaikutuksen erilaisuuden muualla Internetissä. Lähetettäessä sähköpostia vastaanottaja on periaatteessa tiedossa, vaikka todellisuudessa viestin päätymistä oikeisiin käsiin on vaikea kontrolloida. Keskusteluryhmissä on mahdollista esiintyä nimimerkin turvin, ja ryhmän teema rajoittaa vuorovaikutuksesta kiinnostuneita.

Eräs muoto kontrollointia periaatteessa vapaassa Internetissä on netiketti - vapaaehtoinen käyttäytymisnormisto joka rohkaisee vuorovaikutusta ilman kielteisiä seurauksia. Kielteinen kontrollimuoto on verkkosota (flame), jossa loukkaavilla viesteillä tai tukkimalla tietokoneet viestitulvalla rangaistaan ei-toivotusta käyttäytymisestä. Nämä kontrollimuodot luovat ainakin näennäisesti turvallisen tai hallitun tilan, jossa avautumista, ajatusten tai tunteiden rehellistä paljastamista ei seuraa nolatuksi tuleminen tai mitätöinti.

5. PERHEIDEN TUKIJÄRJESTELMÄT INTERNETISSÄ

Lopputyön kolmannessa vaiheessa kartoitettiin lyhyesti perheiden tukijärjestelmiä Internetissä hakukoneiden avulla. Keskeiset tukijärjestelmät muodostuvat tietylle ongelmalle tai tietylle ihmisryhmälle kootuista keskustelualueista ja postituslistoista, julkisten laitosten tai järjestöjen tietokannoista ja tiedottamisesta sekä lisääntyvässä määrin kaupallisista palveluista.

Perheisiin liittyvä tiedon ja palvelujen määrä on valtava. Yksinkertainen perheteemaan liittyvä haku WWW:ssä tuottaa satoja jatkolinkkejä. Haun rajaaminen sopivilla hakusanojen yhdistelmillä on keskeinen perustaito haluamansa yhteyden löytämiseksi.

Useimmista julkisten laitosten ja järjestöjen kotisivuista löytyvät esittelyt palveluntarjoajasta, yhteystiedot, tavallisimmista lukijoiden kysymyksistä kootut tietokannat, tilattavan materiaalin esittelyt ja jatkolinkkejä muihin palveluihin. Kaupalliset palvelut vastaavat sisällöltään julkisia, toiminta tapahtuu kuitenkin henkilökohtaisen sähköpostin tai maksullisten palvelunumerojen kautta muistuttaen esim. aikakauslehtien neuvontapalstoja.

Suomalaisen perheen liittymä Internetiin tapahtuu todennäköisimmin suomalaisten palveluntarjoajien kautta. Lyhyet koeajot Eunetin (http://www.eunet.fi/) ja TELEn iNETIN (http://www.inet.fi/) kautta toivat välittömästi esiin mm. Väestöliiton palvelut: perinnöllisyysklinikan, lastenhoitopalvelun, perheklinikan jne. (http://www.vaestoliitto.fi/). iNETIN Keskuskatu-Terveys-osasta (http://www.inet.fi/keskuskatu/terveys.htm) löytyvät yhteyslinkit esim. STAKESiin, Kansanterveyslaitokseen, Sosiaali- ja terveysministeriöön, A-klinikkasäätiöön ja ulkomaille FamilyWebiin. Yksityisiä perheterapiaan liittyviä suomalaisia kotisivuja on useita, mm. Ben Furmanin kotisivu (http://www.helsinki.fi/~furman/) ja tekijän PsykoVerkko (http://personal.eunet.fi/pp/ micael/).

Ulkomaisia perheisiin liittyviä verkkoja on aiemmin mainitun FamilyWebin (http://www.familyweb.com/) lisäksi mm. Family Internet (http://www.familyinternet.com/) ja Virtual Family Clinic (http://www.fammed.wisc.edu/virtual/). Hyviä lähtökohtia ovat Narrative Therapy Forum (http://www.linnet.com/~richchar/narr/intro.html) ja AAMFT (The American Association for Marriage and Family Therapy, http://www.aamft.org/), josta löytyvät jatkolinkit mm. perheterapiaan hakeutuville asiakkaille tarkoitettuun oppaaseen ja Family Therapy News- (http://www.aamft.org/ftn.htm) ja Journal of Marital and Family Therapy- (http://www.aamft.org/jmft.htm/) lehtien abstrakteihin ja valittuihin artikkeleihin.

Eri teemoja käsitteleviä keskustelu- tai uutisryhmiä Internetissä on tällä hetkellä yli kymmenentuhatta kattaen käytännöllisesti katsoen koko inhimillisen toiminnan kirjon: väkivallan ja insestin uhrien tukiryhmistä adoptiovanhempien tai murrosikäisten selviytymiskeskusteluihin. Useimmat keskusteluryhmät ovat avoimia, kukaan ei kontrolloi sinne lähetettyjen viestien ja neuvojen oikeudellisuutta. Ns. postitusryhmät ovat astetta luotettavampia, toimitettuja ryhmiä, joihin liittymällä saa haluamastaan teemasta koosteita sähköpostin kautta. Tunnetuin perheterapeuteille tarkoitettu postituslista on St.Johnsin Yliopiston MFTC-L (http://users.aol.com.mrgary2u/MFTC.L.htm).

6. KESKUSTELUA

Tutkimuksen kannalta Internet tarjoaa haastavan alueen: sähköposti, keskusteluryhmät ja hypertekstiverkosto mahdollistavat uudentyyppisiä lähestymistapoja ihmisten kanssakäymisen tutkimiseen. Kyselytutkimuksen suorittaminen sähköpostin ja keskusteluryhmien avulla on ajankäytöltään ja kustannuksiltaan murto-osa perinteisten tutkimusmenetelmien vaatimista resursseista. Sähköpostiyhteys mahdollistaa tarvittaessa myös hyvin nopean vuorovaikutusmahdollisuuden tutkijan ja vastaajien välillä esim. teemojen tarkentamiseksi tai lisätietojen hankkimiseksi. On kuitenkin muistettava eettiset velvoitteet: keskusteluryhmien tavoite ei tavallisesti ole toimia halpoina koekaniineina tutkijoille. Ryhmien tavoitteiden ja yksityisyyden kunnioittaminen on osa netikettiä. Netiketin loukkaaminen tutkijan taholta osoittaa syvällistä ymmärtämättömyyttä tutkimuskohteestaan.

Ilmeisesti virtuaaliperheet tulevat lisääntymään Internetin yleistyessä. Irtautuminen maantieteellisistä tai fyysisistä rajoituksista lisää kosketuspintaa ja vuorovaikutusta eri kulttuureista olevien ihmisten kesken. Vaikka Internet tulee aina olemaan lähinnä maapallon hyväosaisten, teollisuusvaltioissa asuvien ihmisten ulottuvilla, perheen määritelmät muuttuvat kosketuspintojen muuttuessa. Perheen määritelmien muuttuessa myös käsitysten perheiden normaalisuudesta tulee muuttua. Se edellyttää perheterapeuteilta ennakkoluulottomuutta, avoimuutta ja jatkuvaa joustavuutta omissa asenteissaan, omien uskomusten ja toimintatapojen kriittistä arviointia.

Tietoverkkojen käyttö asiakastyössä on hyvin nopeasti laajentumassa mm. koulutuksen ja lääketieteen sektoreilla. Suuri osa koulutuskustannuksista muodostuu tavoitteeseen nähden toissijaisista kustannuksista, esim. kouluttajien/koulutettavien matkakustannuksista. Asiantuntija-avun (esim. ulkomaisen kouluttajan tai konsultoivan lääkärin) järjestäminen tietoverkkojen avulla voi olla pitkällä tähtäimellä edullisempaa, nopeampaa ja tehokkaampaa kuin fyysinen tapaaminen, varsinkin pitkien välimatkojen ja haja-asutusalueiden Suomessa.

Perheterapeuttien asiakastyössä tietoverkkojen käyttö laajennee aluksi tukioperaatioissa: paperisodassa, koulutuksessa, tiedonhankinnassa ja auttajatahojen verkostoitumisessa. Eräs mielenkiintoinen mahdollisuus on tietoverkkojen hyväksikäyttö työnohjauksessa ja konsultaatiotoiminnassa, mikä ilman matkakustannuksia mahdollistaisi edullisemman yksilötyönohjauksen tai esim. työnohjausryhmien kokoamisen koko maasta intressien, ei maantieteellisten mahdollisuuksien perusteella. Tekniset edellytykset alkavat olla olemassa, suurimmat esteet lienevät asenteiden puolella.

Entä voiko varsinaista asiakastyötä tehdä tietoverkon kautta? Miten voi toimia, jos ei olla suorassa fyysisessä kontaktissa, samassa tilassa tarkkailemassa nonverbaalista viestintää? Rakentuuko tietoverkkojen kautta samanlaista tai edes riittävää luottamusta asiakkaiden ja työntekijöiden kesken?

Epäilyksistä huolimatta tietoverkkoja käytettäneen tulevaisuudessa myös suorassa asiakaskontaktissa. Todennäköisesti "virtuaalivastaanotto" soveltuu parhaiten ratkaisukeskeisiin tai narratiivisiin työskentelyotteisiin. Internetiin liittyy kuitenkin hyvin todellisia ongelmia: tietosuoja on edelleen keskeneräinen, ja arkaluontoisten henkilökohtaisten tietojen välittäminen verkossa on kyseenalaista.

Tietosuojan ongelmat eivät ehkä niinkään ole perinteisissä hakkereissa, amatööreissä jotka tunkeutuvat tietoverkkoon - murtomiehiä on liikkunut myös tavallisissa paperiarkistoissa. Suurin uhka voikin olla viranomaisvalvonta: julkisen kontrollin ulottaminen tietoverkkoihin ja henkilökohtaisiin, luottamuksellisiin tietoihin. Törmäämme arkityössä jatkuvasti yhteistyökumppaneiden vaikeuksiin ymmärtää, miksei terapiasuhteessa saatuja tietoja voi välittää heille ilman perheen lupaa. Julkisesti valvotussa verkossa lupaa ei ehkä katsota edes tarpeelliseksi kysyä.

Toinen suoraan asiakastyöhön liittyvä ongelma on usein humanistisesti suuntautuneiden työntekijöiden epäluuloisuus tekniikkaa kohtaan. Tietoverkkoja koskevassa keskustelussa esiintyy toistuvasti kaksi näkökulmaa: tekniikalla välitetty kontakti on "huonompi" kuin fyysinen ja johtaa vähitellen sosiaalisten taitojen heikkenemiseen; tai sitten yksilöllisyys ja erilaisuuden kohtaaminen verkoissa johtaa sosiaalisen vuorovaikutuksen rikastumiseen. Kyselyn vastaukset tukivat jälkimmäistä näkökulmaa: ihmiset kokivat tietoverkot vuorovaikutusta vapauttavina, ei rajoittavina.

Suurin yllätys tätä työtä tehdessä olikin vastaajien yhteistyöhalukkuus ja avoimuus. Ns. "hälyn", asiattoman tai häiriköivän palautteen osuus vastauksista oli minimaalista. Vastaukset olivat syvällisiä ja kertoivat teemojen pitkäaikaisesta pohdinnasta: liikkuminen rajattomassa kyberavaruudessa pakottaa myös meidät itsemme tutkimaan omia rajojamme.

LÄHTEET:

Boulter, J. (1996) The Virtual Family. Wirehead. Internet-julkaisu: http://netpressence.com/boulter/ wirehead/columns/8.html

Järvinen, J. (1996) Tietotekniikan termit. Juva: WSOY.

Meek, H., Bauder, F., Whitney, F. & Young, R. (1996) NetDynam: An Analysis of Content and Process. Internet-julkaisu: http://www.sba.oakland.edu/ispso/html/ mseek.html

Rousku, K. & Kivimäki, J. (1994) PC-käyttäjän Internet-opas. Jyväskylä: Suomen Atk-kustannus.

Silverman, D. (1996) Digital Nation. Internet-julkaisu: http://www.chron.com/content/houston/interactive/special/DN/main.html

Tarkoma, J. & Kolari, J. (1995) World Wide Web - Internetin tehokäyttö. Saarijärvi: Teknolit Oy.

Zakon, R. (1994) Internet Timeline. Gopher://snyoneva.cc.oneonta.edu